Kuulumisia eli elossa ollaan :)

Moikka! Halusin nyt nopeesti teille kirjottaa tämmösen yhden tekstin ja ilmoittaa, että elossa ollaan, vaikka kirjottelu on ollut hyvin vähäistä. Koskahan oon viimeks kirjottanu, muistelisin että joskus kesäkuussa. Onpas siitä jo aikaa! 

Noniin eli asiaan. Mun elämänmuutosta/ruokaremppaa tuli vuosi täyteen heinäkuussa. Niillä samoilla linjoilla on jatkettu eikä kitudieeteistä oo ollu tietoakaan. Rennosti ja hyvällä mielellä on menty. Työmatkat tuli kuljettua tosiaan skootterilla ja liikunta oli enimmäkseen hyötyliikuntaa. Mutta paino pysyi aisoissa ihan ok, pyöri luvuissa 71-72 kg ja lihaksetkin tuntui pysyvän kasassa ku ruohonleikkuria työnteli viikottain. Ja tulihan siinä muutakin omakotitalon hommaa tehtyä.

Sitten tuli syksy, skootteri laitettiin talliin syyskuun lopussa ja rupesin kulkeen pyörällä bussipysäkille. Matka oli semmonen 5 km eli 10 km päivittäin pyöräilyä. Sen lisäks pari kertaa viikossa tunnin sali ja saliltahan pyöräiltiin sit poiskin.  Näihin aikoihin meille tuli myös koiranpentu ja väsymys oli aika melkoista. Mutta niin mä vaan sutkuttelin pyörällä menemään joka arkipäivä. Jossain vaiheessa tajusin, et oon pyöräilly ja saleillu itseni ylikuntoon ja oli pakko ottaa vähä rennompi ote tekemiseen. Isäntä hankki mulle etukäteen joululahjana auton ja sillä on nyt menty kuukauden päivät. On ruvennu helpottaa ja salistakin pidin ihan totaalitauon. Ei sekään tuntunu enää mukavalta kun olin niin rikkipoikkiväsynyt. Niin kuin eräs PT mulle sano että "ei sen väliä jos on vähän aikaa pois kunhan palaa sit jossain vaiheessa takaisin" ja näinhän se on. :) 

Tällä viikolla ois tarkotus palata salitreenien pariin ja odotan sitä jo ihan todella innokkaasti. 

Paino on koiranpennun tulon jälkeen ollu 72-73 kg eli nää on sit varmaan niitä "vauvakiloja", mut eiköhän nuoki tuosta pikkuhiljaa alaspäin mene ku syö vaan normaalisti ja liikkuu hyvällä mielellä. 

Ei tuo yks "lisäkilo" juurikaan kuvissa näy ja tuossa alemmalla hieman vertailua lähtötilanteesta tähän nykypäivään. 

Oikeestihan mulla ei paino oo laskenu enää ollenkaan. Keväällä kävin siinä maagisessa 70.4 kgn lukemassa, mutta luulen että se mun kävelyliikuntamäärä oli niin huikea ja kun sitä ei enää tuu niin paljoa käveltyä (keväällä 2016 kävelin tunnin päivässä kun oli pakko työmatka talsia) ni paino on palautunu noihin lukemiin mitä se oli ennen kevättä. Katsoin silti painokäyrää viime vuodelta ja oon painanut marraskuussa 75 kg ja joulukuussa tuon mitä nyt eli ei tässä vielä mitään olla hävitty. Paino on kuitenkin pysyny samana vuoden eikä oo noussu 10 kg mitä joskus ennen on käynyt. :) 

Koitan nyt vaan keskittyä hyvään oloon ja unohtaa puntarin hetkeksi. Se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty!:D 

Koiranpennun nimeksi tuli Laku. :) (Ahulin Laulava Kulkuri)

Kuulumiset toukokuulta ja kesäkuulta :)

Moikka moi! Havahduin eilen,että en oo kirjottanut tätä blogia piiiitkäään aikaan. En lupaa tästäkään pitkää postausta, mutta onpahan jotakin ja jonkinlainen elonmerkki laitettu tännekin.

Aika on mennyt enimmäkseen töissä, oon myös nauttinut kauniista kesäpäivistä ja koittanut olla mahdollisimman paljon ulkona ennen synkän syksyn ja kylmyyden saapumista.

Toukokuu: 

Toukokuun alussa aloitin skootterilla ajelun ja se vaihtui myös duunimatkavälineeksi. Tuo 20 km duunimatka menee nyt kesällä mukavasti ja helposti. Niin helposti, että ei enää tarvi kävellä/pyöräillä bussille ja sinne lenkille täytyy erikseen lähteä tai tehdä pihahommia kaloreiden kuluttamiseksi. Mutta sehän on mukavaa näin kesällä. Enkä mä oikeestaan ikinä oo ajatellut, että pitäis pakosta liikkuakaan. Ei painonpudotus pelkällä liikunnalla onnistu ja sehän olikin jo tiedossa. Paino tippui silti ihan mukavasti toukokuussakin ja puntarilla näkyi lukema 72,5 kg. Paino oli siis pudonnut kilon huhtikuusta, kun tänne viimeksi kirjottelin. Tämä oli aika huippu asia, koska en muista milloin olisin noin vähän painanutkaan. Viisurienpoiston aikaan helmikuussa kyllä, mutta sitä ei lasketa. Tässä taas nähtiin, että vaikka olikin paino jumittanut monta kuukautta samoissa lukemissa, se lähti viimeinkin tippumaan alaspäin kun vaan jaksoi olla kärsivällinen. :)

Kesäkuu:

 Kesäkuussa on riittänyt paljon lämpöisiä kesäpäiviä ja hellettä. On ollut jopa niin kuumaa, että lenkillä ei juurikaan oo jaksanut käydä. Pienillä kävelyillä lähinnä ja suurin hiki onkin valunut oman pihan hommissa mm. ruohonleikkuussa. Salillakaan ei oo tullut käytyä, se odottakoon tuonne syksylle ja talvelle taas. Silloin ehtii kyllä hikoilemaan sisätiloissa ihan tarpeeksi. Kesä on niin ihanaa aikaa, että ulos ulos ulos aina vaan.
Puntari on näyttänyt lukemia 71,5 kg ja 70,4 kg!!! Eli 10 kgn ja 11 kgn pudotus viime kesästä on rikki. :)

Ja sit tuli juhannus.... ja Nummirock :D

Tuo 70,4 kg lukema näkyi juhannusaattoa edeltävänä päivänä jolloin lähdettiin Nummirockiin. Annoin itselleni siellä reissussa rentoutua oikein kunnolla. Se tarkoittaa siis sitä, että säännölliset ruokailuvälit ja puhdas ruoka unohtui kokonaan. Festariruokia ja alkoholiakin kului. Mutta mulla oli kivaa ja en kadu!!! :D Tämän nesteenkeräyksen seurauksena vaaka näytti tiistaina vielä 73 kg ja tänä aamuna 72,7 kg eli kyllä se sieltä taas lähtee nopeesti ku nopeesti nesteet tulikin. Kärsivällisyys on taas avainsana tässäkin. :)

Lopuksi vähän kuvia ettei jää ihan kuivaksi tää postaus:

Siinä siis näkyy tuo maaginen lukema ennen juhannusta. Rasvaprosenttikin on tosi matala verrattuna viime kesään. Viime kesänä tuossa 27,5 % paikalla oli 33-35 %.

 Tässä on mun viime kesän aloitusmasu ja kuva kesäkuun alulta. Vois kai tuota sanoa, että rantakunnossa ollaan ainakin omasta mielestä. :D

 Vertailukuvaa vuodelta 2014 ja vuodelta 2016. Sama mekko, mutta sopii paremmin neidin päälle. :)

 Jossain kohti kuvasin myös mun jalkoja. On niissäkin tullut kehitystä sitten viime kesän. Kiinteytymistä on tapahtunut polvileikkauksen jälkeen. :)

Kuvia ois ollut enemmänkin, mutta en saanut niitä siirtymään sähköpostiin ja sitten tänne. Eli saatte tyytyä näihin neljään. :D

Ihanaa kesää kaikille ja muistakaahan nauttia ja rentoutuakin! :)
 

 

Kuinka mennyt maaliskuussa ja huhtikuussa?

Hei taas! Täällä blogin puolella on pidellyt hieman hiljaisuutta, koska en vaan yksinkertaisesti oo jaksanut istahtaa koneelle edes blogin kirjoittelun ajaksi. Kiirettä on pidellyt ja olen panostanut lähinnä hyvään uneen lähiaikoina. Toinen syy on ehkä se,että joudun aina siirtämään kuvat ensin sähköpostiin ja sieltä tallentamaan koneelle. Eikä sekään yleensä toimi ilman ongelmia niin hermothan siinä menee. :D

Mutta kuten jo sanottu, täällä ollaan kirjoittelemassa taas. Teen tästäkin varmaan vaan lähinnä kuvapostauksen, koska kuvat kertoo kuitenkin aina enemmän kuin tuhat sanaa.

 Mun Polar M400 on ollut joka päivä ahkerassa käytössä ja ranteessa. Hienoja lukemia sillä on kertynytkin. Uskomatonta, että askellukemat on huidellut jo lähellä 20000.

Aktiivisesti olen kävellyt tuota 4,5 km matkaa aamuisin sivistyksen pariin ja kävi niin,että mun maiharit sano hetkeks itsensä irti. Oli pakko viedä ne suutarille ja miettiä uusia kenkiä. Löysin sitten nää Haltin vaelluskengät hyvällä alennuksella ja on kyllä olleet hyvät tuossa kävelyssä. Mukavan keveät verrattuna maihareihin. :D Liukuesteet kulki myös liukkaat kelit tiukasti mukana, koska kaatuminen ei oo ollut ihan ykkösenä mielessä.

 Siinä pientä maisemaa mun kävelyreitin varrelta. Joka aamuinen maisema. Eipä oo valittamista! :D

 Oon myös shoppaillut treenivaatteita. Nuo Danskinin molemmat caprit oli alennuksessa, joten mukaanhan ne lähti! Toiset on kokoa M ja se oli kyllä ihme siellä sovituskopissa. Vielä hiuman tiukahkot treenatessa, mutta otin ne tavoitehousuiksi, jos tuo maha vielä hieman kiinteytyisi. :)

 Tässä myös yksi mielenkiintoinen kuvapari. Vasen kuva on viime keväältä jolloin hankin tuon nahkatakin ja nappasin kuvan. Silloin paino oli varmaan sen 83 kg luulisin. Ja oikea kuva on tämän vuoden maaliskuun lopulta, kyllä se nyt vaan näyttää niin paljon paremmalta mun päällä. Oikeassa kuvassa paino siis jotain 73 kg palttiarallaa ja muutamia satoja grammoja päälle.

 Ja eihän tää postaus ois mitään ilman kunnon mahakuvia! Hah hah. Tuon vasemman kuvan oonkin täällä jossain postauksessa julkaissutkin jo. Oikea kuva otettu myös maaliskuun lopulla tänä vuonna. Painossa ei juurikaan eroa ole kuin kilo luulisin. Mutta kyllä se salitreeni vaan muokkaa kehoa kivasti!

 Tässä vielä vasemmalla "projektin" aloitusmasu, jonka moni onkin jo nähnyt täällä. Ja lykkäsin siihen viereen tuon kropan, jota nyt kannan. Oma silmä näkee ainakin melkoisen muutoksen. Ja tuohon vasempaan kuvaan ei oo paluuta enää ikinä!

 Siinä vielä vuoden 2011 kuva vs. 2016 salin pukkariselfie. Hieman on nainen muuttunut, sanoisinko. :D

 Vielä semmoinen asia,että olen nyt pystynyt pitämään tuon heinä-marraskuussa saavutetun painon puolen vuoden ajan. Siitäpä se idea sitten lähtikin ja palkitsin itseni hiusten leikkuulla! Hiuksista lähti varmasti yli 30 cm pois ja ulkonäkö kirkastui hetkessä. Myöskin hoikistuneet kasvonpiirteet huomaa paremmin.

Siinä hiukset vielä suihkunraikkaana ja alas laitettuina. Ei siis ihan kynitty versio, mut juuri sopivasti. :D Hankin kyllä jo punaisen hiusvärinkin kaappiin ja se ois tarkoitus jossain vaiheessa lykätä päähän.

Kuinkas muuten on sujunut?

Paino on siis pysytellyt tuossa 73 kg:n yläpuolella. Käyn nykyisin puntarilla kerran viikossa ja joskus saattaa mennä kaksikin,että havahdun. Kävin kyllä tällä viikolla viimeksi ja paino oli 73.2 kg. Pudotus siis jonkun 8.2 kg tällä hetkellä tarkalleen. Luulen kyllä, että kroppa ei juurikaan enää luovuta läskiä vaan kerää lähinnä lihasta ja sen jo kropan muodoista huomaakin.

Olen käynyt kerran viikossa salilla, piti käydä kaksi, mutta kun on nyt mennyt aikataulut niin ja näin. Yleensä tulen mun miehen kyydillä töistä himaan, joten ollaan sit yhdessä käyty salillakin. Muuten joutuisin treenin jälkeen taas kävelemään himaan ja niin paljoa en kyllä vielä tällä leikatulla polvella jaksa. (Polvileikkauksestakin on jo melkein 7 kk, huh.) Aamuinen tunnin kävely on ihan tarpeeksi. En oo jaksanut asiasta turhaa stressiä ottaa, koska omakotitalon hommissakin tulee tuota lihaskuntoa ihan hyvin. Edistystä salilla on kyllä tapahtunut, kun painoja täytyy aina lisätä.

Alkuviikon taistelin flunssaa vastaan. Ensin vaikutti,että menis ohikin, mutta iskihän se räkätautikin lopulta. Perjantaina raahauduin terkkaan hakemaan saikkua ja lepäsinkin koko päivän. Tämä viikonloppukin menee ihan levossa siis. Vaikuttais kyllä vähän siltä,että räkäisyys on jo vähentynytkin reilusti. Jospa maanantaina oisin jo kunnossa. Huomaa kyllä,että terveellisten elämäntapojen myötä tuo sairastelukin on vähentynyt ja paraneekin nopeammin. Viimeksi olin flunssassa viime vuoden puolella. Aika huima edistys verrattuna siihen,että ennen sairastelin joka kuukausi!

Pyrin ja koitan kirjoittaa jatkossa useammin. Jos minusta ei kuulu niin tulkaa vaikka kommentin muodossa huutelemaan niin niihin havahdun kun ne tulevat sähköpostiin. :D

Mukavaa kesän odotusta kaikille! :)

Kuulumiset helmikuulta! (Kuvapostaus)

Noin se aika vaan sujahtaa ja kevättä kohti mennään. Viisaudenhammaspoistokivuista on selvitty ja uudet kuviot tiedossa. Mä sain nimittäin töitä! Tai olisin saanu kahdestakin eri paikkaa töitä, mutta valinta oli tehtävä. Pääasia,että niitä töitä nyt on tiedossa ja vielä vakkaripaikka. Mä ajattelin nyt näin perjantain kunniaksi kirjoitella teille tämmösen postauksen missä on jonkun verran  kuvia kuluneilta viikoilta. :)

 Tää on mun mielestä tosi kaunis kuva, vaikka itse sanonkin :D Nappasin tän kuvan kun palasin työhaastattelusta.

 Aurinko on paistellut täällä Pirkanmaalla ihan mukavasti ja luntakin on jälleen. Vaikka jossain vaiheessa näytti,että se sulais jo kokonaan pois ja tulis ihan aikainen kevät.

 Tää on mun erään lenkkireitin varrelta. Tuossa veden alla menee oikeasti pitkospuut, mutta tuo paikka oli muuttunut suorastaan järveksi.

Tässä myös kuva mun toisen lenkkireitin varrelta. Täällä maalla näitä reittejä kyllä riittää, kun vaan tuonne metsään tunkee niin voi lähteä mihin suuntaan vaan. :D

 No niin, nyt päästiin asiaan! Eli viime postauksessa uhkalinkin,että myyn mun vanhan sykemittarin ja sit kun uus työpaikka on varma niin hankin uuden mittarin. Päädyin sit harkinnan jälkeen tuohon Polar M400 urheilukelloon. Ja olen jo nyt aivan koukussa, vaikka tuo on ollu vasta alle vuorokauden ranteessa! Eiliseksi aktiivisuuslukemaksi tuli vain 6%, mutta kun hankinnan jälkeen piti ensin ladata ja lukea käyttö-ohjeet tarkasti niin koko ilta menikin siinä. :D

Tässä ensimmäinen mittarin palaute, kun kävin 30 min sauvakävelyllä. Tuota on palautetta on kyllä hauska seurata :D Kalorinpalamismääräksi tuli 235 kcal, vaikka matka oli vaan 2 km ja syke oli joku 138. Maksimisyke 166.Tänään mulla on onneks on jo yli puolet päivän aktiivisuudesta täynnä. Se on tullut tuosta lenkistä, siivoilusta ja muista kotiaskareista. Ajattelin vielä illalla heittää lyhyehkön kuntopyörälenkin niin katsotaan mitä tuo "kaveri" sitten sanoo.

 Polar M400 seuraa myös mun nukkumista. Näköjään ihan levollisesti tuo yö on mennyt ilman katkoja. Klo 7 maissa laitoin kissalle ruokaa ja sen jälkeen tuo katkonaisuus tulikin, kun jäin makailemaan sänkyyn ja sitten olin nukahtanut uudelleen pariksi tunniksi :D Vaikka ei ollut kyllä tarkoitus. Ei oo ollu väsyneisyyden tunnetta tänään vielä ollenkaan.

Voin tehdä myöhemmin kyllä erillisen postauksen tuosta M400:sta kun oon hieman kauemmin käyttänyt tuota. :)

 Juu ja tässä sitten toinen aarteeni! Lomakorvausten tultua tilille olis ollut varaa myös icebugeihin, mutta ehdin ostaa nämä liukuesteet sitä ennen. Nää on kyllä tosi hyvät tuolla jäisellä maalla.

 Suuria uutisia! Kävin keskiviikkona ensimmäistä kertaa salilla sitten vuoden 2014.  Ja hyvältähän se tuntui! Erilaiselta ja raskaammalta kuin kotona, jostain syystä :D Oli kyllä huippua nähdä,että siellä salin isossa peilissä näki itsessään itsevarman naisen, jolta löytyy jo ihan mukavasti lihastakin erinäisistä paikoista. :D
Otettiin sit miehen kaa salijäsenyydet, kun tuolla salilla maksaa vaan 30 e/kk ja ei oo mitään kamalaa sitoutumista siihen paikkaan. Eli ei mitään miljoonan maksua, jos haluaakin irtisanoo jäsenyyden.

Kokeilein tuossa hiihtämistäkin vähän aika sitten. Ei kyllä ehkä vieläkään paras liikuntamuoto polvelle, vaikka leikkauksesta rupeeakin olemaan jo melkein puoli vuotta. Polvi vetäs itsensä ainakin tosi jäykäksi ton hiihdon jälkeen ja eihän se ihmekään, kun to oli operaation jälkeen taas uusi liikuntamuoto sille. Mutta onpa nyt ainakin kerran noustu suksillekin tänä talvena!

Semmoisia kuulumisia tänne. Ai niin. Mullahan tosiaan nyt alkaa ne työt tuossa ens keskiviikkona ja kun ei ole autoa (enkä halua ostaa,enkä lainata) eikä vielä voi oikeen mennä skootterilla/pyörälläkään niin päätin et otan itseeni niskasta kiinni ja rupean aamuisin kävelemään tuon 4,5 km bussipysäkille. Työ itsessään ei ole kovin fyysistä, niin luulen kyllä et jaksan ihan hyvin. Ainut miinuspuoli siinä on kyllä se,että kun täytyy ehtiä klo 8 töihin niin mun täytyy lähteä kävelemään täältä himasta klo 5.30-6.00 maissa. Eli herätykset on sit siinä 4.30-5.00. Mutta luulen kyllä,että sen rumban jaksaa ainakin siihen saakka, kun lumet sulaa! Hyvillä unilla ja järkevällä ruokavaliolla pärjää kyllä pitkälle. Tuleepa sit arkisin aina se tunti kävelyä väkisin ja sit vielä salille jos kerkeis sen 1-2 kertaa viikos, ni luulen et tulee aika hyvät liikunnat. :D

Paino on oli tänä aamuna 73,3 kg. Se kävi jo helmikuun alussa 72,3 kgssakin, tuon viisuripoistorumban vuoksi. Mutta kun palasi normaaleihin ruokiin niin palashan se takas. Mut sehän ei siis yllättänyt ollenkaan. Eiköhän se tuossa pysy ainakin, kun nuo hirmuliikunnat ja tuo työelämä alkaa. :D Siinä se pudotus 8-9 kilon välillä venkuloi, onhan se kyl sit huippua jos/kun se 10 kg menee rikki. Mut ei mulla kiire ole. Tiedän et se menee jossain vaiheessa.

Huomenna meille tulee kavereita, jotka ei käy usein meillä niin ajattelin rentoutua kunnolla ja avata varmaan viinipullonkin. Mua ei haittaa yhtään vaikka menis humalankin puolelle, koska oon viimeks elokuussa ollu humalassa. Jos kroppa siis enää vaan antaa myöten tolle alkoholille. Mut sen näkee huomenna kuinka käy. Ihanaa kuitenkin nähdä ihmisiä.

Oho, M400 muistutti,et nyt on aika lähteä liikkeelle, kirjoitin tätä siis jo tunnin! 

Mukavaa kevään odotusta kaikille! :)

Viisurien poisto, ihanaa eikös joo? :D

Mulla oli eilen viisaudenhampaiden poisto- keikka. Mä olin muiden ihmisten kertoman perusteella tyydyttäytyny siihen et tulis oleen ihan piis of keik mut kuinkas kävikään..

Eli tosiaan jos nyt lyhykäisesti selitän (itsellenikin, niin voin sit ihania muistoja lukee joskus :D) , mitä siellä tehtiin. Niin ja tässä vaiheessa kannattaa skipata teksti jos pelottaa. :D

Eli eka istuttiin tuoliin, lekuri katto nopsaan hampaat ja sano et röntgenkuvienki perusteella täytyis olla ihan nopee homma. Noo sit ne anto mulle purskuteltavaks desinfioivaa suuvettä. Sitä purskuttelin semmosen minuutin ja sit se sylkästiin pois. Ja sitten kaaduttiin taas tuoliin ja ihmettelin ääneen et miks mä en saa suojalaseja sen valon takia niin ne ilmotti et en mä tarvi semmosia kun mun silmien päälle tulee kangassermi et ainoostaan nenä ja suu jää näkyviin. Tää varmaan ihan senkin takia ettei niitä alkuvalmisteluvälineitä pelästy ja mee ihan paniikkiin :D Niissä alkuvalmisteluissa meni jotenki ihan kauheen kauan. Sit ku ne valmistelut oli valmiit ni se lekuri heitti mulle puudutetta suuhun ja toisteli et "tää ei tuu sattuun, sä tunnet kyl et jotain siel suussa tehää mut ei tää satu". Eikä tuota puudutusta yleensä oo tarvinu kellekkään lisätä et kerta on riittänyt. Puudutuksen annettiin onneks tehota monta minuuttia ja sit se lekuri vielä tarkisti et alan oleen puutunut. Mun huuletki meni ihan köpperöiseks rusinaks :D Noo sit se alotti vasemman puolen hampaan poiston (vasen siis jos itse ajattelen sen, lääkärille oikea :D). Se selitti tosi tarkasti kaikki vaiheet et mitä se tekee ni ei semmosta pelottavaa fiilistä tullu missään kohti operaatioo. Se selitti et koska se siirtää hampaan limakalvoa pois tieltä, poistaa kruunua hampaasta, koska katkoo juuria hampaasta eli poraa yms. Loppujen lopuks tää vasen puoli lähtikin sutjakkaasti irti, vaikka piti se silti porata moneen osaan, myös ne juuret oli ties kuinka monessa osassa. Jossain kohti tuntu vähän semmosta ikävää painetta ku se kahnutti sitä hammasta. Se oli vääntynyt/hankas jotenki toista hammasta ni se vaikeutti sitä leikkausta. Mut yllättävän nopsaan se hammas sit lähti irti. Oikee puoli oli sit aivan syvältä...! Se puudutus minkä se lekuri laitto niin eka eikä toinenkaan kerta tehonnut vaan ihan selkeesti tunsin mitä siellä tehään. Myöskään poran ääni ei auttanut tähän. Siinä vaiheessa kun aloin sätkimään ja puristin tuolia kovaa ja hikoilin ja tuli melkeen itku niin lekuri kysy et onko mulla hätä ja sanoin et sattuu ihan tosi paljon niin se löi lisää puudutetta ja sano että tää on kyllä harvinaista et miten mä edelleen saan noin voimakkaita tuntemuksia. Asiaa selitti ehkä se et siinä puolella sattuu just oleen kaikenlaisia kivoja hermoja niin aina kun lekuri paino hammasta alaspäin tai kaivo sitä niin tuli aika hyvät sätkinnät ja jalan kopautukset yhteen :D Mut tää sama asia tuli esille viimeks ku multa vaan paikattiin hammas samalta puolelta niin osu kans kivasti koko ajan sinne hermoihin. No anyway, tää hammas oli vielä vaikeempi ku toinen ja se oli vielä ikävämmin kääntynyt ja juurtunut. Et se lekurikin ihmetteli et kuinka tää nyt voi olla näin vaikeaa :D Se pisti sen sit varmaan johki viiteen osaan, kruunun sekä juuret. Ja lopuks se joutu viel heilutteleen sitä ikävästi joka jurnutti taas sinne hermoihin. Mut sit se viimein lähti. Huh! Nii ja poistojen jälkeenhän ne sit viel tikkas ne poistokohdat kii ja tunki pumpulit mun suuhun. Ja sit vielä hoito-ohjeet tuli. Kysy et onko mulla särkylääkkeitä ja käski hakeen suuvettä apteekista. Mut ei tosiaan ollu mikään piis of keik mun osalta. Mut ehkä muilla menee helpommin :D Ja nää oli siis alaviisurit. Ylhäältä mulla ei kuulemma oo ees puhjennu et niille ei tarvi tehä mitään. Mut olipa reissu! :D Siinä et ekan kerran istuin siihe tuoliin ja sit nousin pois meni kuitenki tunti. Et ei ollu mikää vartin homma. Mä olin vielä bussissakin ne pumpulitupot suussa, ahaha. Himaan tullessa syljeksin sit verta mut sen jälkeen ei o verta enää näkyny. :) Onneks!

Eilinen ja tää päivä menny ihan nestemäisellä ruokavaliolla. Kävin puntarilla aamulla niin melkeen kilo oli lähtenyt edellisestä painosta :D Mut otetaan tää nyt semmosen mehupaaston kannalta. Kauaa en vois tämmösellä ruokavaliolla olla, en tosiaan. Mut kiinteetä en viel pysty tai halua syödä. Särkyjä ei juurikaan oo ollut, kun oon syöny ihan kuurina buranaa ja panacodia. Onneks mulla oli niitä himassa polvileikkauksen jäljiltä. Parempi ehkäistä se kipu ennenku se ees alkaa, kun se lekuri varotteli et sen verran siel suussa touhuttiin et särkylääkkeitä saa ja täytyy napsia. Näin oon siis tehnyt. Yönkin nukuin aika huonosti ja nyt väsyttää. Mut hengissä siitäkin selvittiin!:D Ja halusin kirjottaa tän kokemuksen tänne teille lukijoille.

Huomenna mulla on luomenpoisto kyljestä et ihan riittävästi taas kertynyt näitä terveyteen liittyviä menoja tälle viikolle. :D

Mä oon koittanu kaupitella mun vanhaa sykemittaria eteenpäin. Siinä on mulle liian vähän ominaisuuksia. Ainoostaan vaan syke- ja kalorienlasku. Ja tuohan on siis Polarin FT4. Haluaisin ehdottomasti m400 tai a300 mallin omaksi. Ehkä vielä jossain vaiheessa kehtaan hankkia, kun saa ansiotuloja vähän paremmalle pohjalle. Saikkurahoilla ei paljoa tommosia hankita. :)

Onko muiden viisurien poistot ollu näin hankalia? :D

2012 vs. 2016

Kaivelin taas vanhoja kuvia tuolta arkistoista ja on se pakko myöntää itsellekin, että muutos on ollut suuri.

 Vasemmassa kuvassa siis vuonna 2012 n. 85 kiloisena ja oikeassa kuvassa viime perjantaina n. 74 kiloisena.
Aika erilainen kropan koostumus näissä kuvissa. Vaikka muutokseen on mennyt monta vuotta, niin pikkuhiljaa se on silti tapahtunut. Ei siis tosiaankaan mikään pikadieetti. 

Muistan kyllä itseni vielä tuolloin 2012. Mieliala oli masentunut aika isoista alkoholin käyttömääristä, herkuttelusta ja melkein päivittäisestä roskaruuasta. Kaaduin sängyn pohjalle ja menin peiton alle moneksi päiväksi pienimmistäkin vastoinkäymisistä. Liikuntaa en harrastanut kuin pakolliset kävelymatkat kouluun/töihin. Ei tullut mieleenkään et ylipaino on myös terveysriski. Enhän mä omasta mielestä ollut ees ylipainoinen. Varmaankin alkuvuodesta 2013 kävin puntarilla "ihan oikeasti", kohtasin totuuden ja aloin hieman tarkkailemaan syömisiäni. Vuonna 2013 aloin myös liikkumaan hieman enemmän ja kesällä kohtasin mun nykyisen mieheni jonka jälkeen elämään tuli muutakin kuin ainaiset baari-illat. Vuosi 2014 oli semmosta seesteistä aikaa, jolloin vähensin vielä entisestään alkoholia (vaikka baareissa kävinkin), liikuin ja söin miten söin. Kävin myös fyysisessä siivoustyössä. Alkuvuonna 2015 oli muutoksen tuulet jo lähellä. Muutettiin maalle omakotitaloon, jossa oli ihan "oma sali" pihassa kaikkien pihatöiden takia. Enää ei juurikaan tullut liikuttua "yhdille" baariin niin helposti ja olo oli aikalailla vaan töissä käymistä ja oman kodin hoitamista. Alkukesästähän tosiaan jouduin sitten työelämästä ulos ja saikulle tulevan polvileikkauksen takia. Ja kuten oon jo aiemmin täällä kertonut niin siitä se muutos alkoi heinäkuussa. Toisin sanoen voisin kai kiittää mun polvileikkausta siitä,että viimeinkin tajusin elämästä jotain uutta. Mun on pakko syödä järkevästi, pysyä erossa roskaruuasta,alkoholista ja liikkua,että pysyn kunnossa myös leikkauksen jälkeen tulevaisuudessa.
(Kyllä mä silti ilostun, jos joku ehdottaa illanviettoa ja saatankin ihan hyvin siemailla muutaman lasin viiniä. :D)

Ja tähän tilanteeseen oon nyt päätynyt. Kroppa näyttää omaan silmään jo hyvältä,enkä mä välttämättä tarvitse enää painonpudotusta. Lihasta on nyt vaan etsittävä ja pysyttävä hyvässä kunnossa. Se tapahtuu terveellisen ruuan ja liikunnan avulla. Eikä mulle tulis mieleenkään palata enää "vanhaan elämään".
Mulla on nyt jo paljon parempi olo henkisesti ja fyysisesti! :)

Eilen kävin 40 min sauvakävelyllä ja tänään ois ilmeisesti tiedossa liikuntana lumitöitä. Piha on taas ihan täynnä lunta, kun yöllä on ilmeisesti pyryttänyt.

Mulla on huomenna viisaudenhampaanpoisto ja perjantaina poistetaan yksi luomi kyljestä niin liikunnat on varmaan loppuviikon kielletty. Mut ei se mitään. Ens viikolla sitten taas. :)

Liikunnallista ja kevyttä helmikuuta kaikille! :)

Paluu arkeen.

Tammikuu on jo edennyt yli puolivälin ja tuntuu,että joulu on jo kaukana. Kesää kohti mennään kovaa. Hienoa! :) Mun paino on taas joulua edeltävissä lukemissa eli puntarissa oli tänään 73,6 kg. :)
Ei siihen palautumiseen tarvittu juurikaan ihmetekoja, ainoastaan vaan paluu arkeen kunnolla.

Tänään kuvailin aamulla itseäni instagramiin, ihan vain nopeahkoja selfieitä :D Niin mun kasvot näytti todella kapeilta siinä kuvassa. Eikä mulla ollut minkäänlaisia silmäpusseja tai varjoja silmien alla. Mä mietin et mitä ihmettä, kuinka voi olla mahdollista. Tuoltahan mä aina oon näyttänyt, ei siinä voi olla niin isoa muutosta kuitenkaan. Niin oli pakko etsiä taas vanhoja kuvia.

Kyllä siinä on aika isokin muutos. Tuo oikea kuva on otettu 2013 ja vasen kuva tänä aamuna. Mua järkytti ja inhotti, kuinka turvonneet kasvot mulla on ollut. Tuon näkösiks ne menee, kun kehonsa tuhoo roskaruualla ja alkoholilla. Onneksi mä kuvaan kaikkea mahdollista ja paljon! Ei oo kyllä enää paluuta moiseen turvotukseen. Vuonna 2013 mun paino oli muistaakseni 10 kiloa enemmän kuin tänään.

Ens viikolla saankin taas kärsiä siitä,että oon tuhonnut hampaani karkilla. Hammaslääkärissä taas muutamat hampaat paikataan.


Jännä juttu muuten... En oo syönyt ollenkaan herkkuja tällä viikolla. Ei sillä,että en sais, mutta ei oo vaan tehnyt mieli. Mulla oli kyllä synttärit viime perjantaina ja sillon söinkin irtokarkkia ja niitä riitti vielä sunnuntainakin. :D Voisko olla,että tää viikko menis ilman herkkuja. :)

Vuoden 2016 aloitus! :)

HYVÄÄ UUTTA JA LOISTAVAA VUOTTA 2016 KAIKILLE! :)

Kesäkuntoon 2016 niin kuin olis jo, eikös vain? :D Täällä loppuvuosi meni ihan kivasti. Jouluna syötiin hyvin ja ei laskettu kaloreita. Herkuteltiin (aura)juustolla ja suklaalla. Kaikella semmoisella mikä ei juurikaan normaalisti ruokavalioon kuulu. Hämmästyin, kun huomasin että eipä sitä suklaata juurikaan mennyt kuin pari rasiaa puokkiin tuon mun miehen kanssa. Eli paljon paljon edellisiä jouluja vähemmän. Jouluaattona meillä ei syöty kinkkua vaan ihan naudanpaistia ja uunijuureksia. Mutta maukasta oli! Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä tuli kyllä ihan sitten jouluruokaakin syötyä. Pidin kyllä nuo omat neuvoni mielessä ja ateriavälit oli käytössä kokoajan. Aamupalaksi oli aina kaurapuuroa ja välipalojakin söin. Mieheltäni sain joululahjaksi blenderin, se oli tosi huippu lahja. Rahka on jotenkin helpompi syödä smoothien muodossa. :D

Aatonaattona kävin puntarilla ja se näytti lukemaa 74,1 kg. Huolestuin jo siinä vaiheessa, koska joulukuun alimpaan oli jo tuossa vaiheessa matkaa ihan mukavasti. Tapaninpäivän jälkeen vaaka näytti 74.5 kg. Eli tässä vaiheessa joulunesteitä ei ollut tullut kuin 400 g. Mutta sitten tuli välipäiväviikko ja uusivuosi! :D
Siinä oli kaikenlaista suunnittelematonta kyläilyä, ulkona syöntiä yms. Ja tänään vaaka näytti lukua 74.9 kg.
Mulla on nyt joulukuun alimpaan painoon kirittävää melkein 1,5 kg. Mutta ei se mitään. Eiköhän tuo tuosta palaudu normaalilukemiin, kun arki taas alkaa kunnolla. Tai no saikkuahan mulla on edelleen tämä Tammikuukin. Jouluherkut on nyt syöty ja uusia ei osteta. :) Paitsi tietysti aina vähän. Mutta kyllä mä nyt pyrin siihen, että herkuttelu jäis todella minimiin,että tuloksia syntyis taas todenteolla. Mihinkään herkkulakkoon en kuitenkaan ryhdy, koska se ei mun kohdalla onnistuis. Ei mitenkään. :D

Iloisia uutisia, polvi on jo sen verran kuntoutunut, että pääsen jo lenkille. Mulla on sauvakävelysauvat vielä hieman tukena estämässä pahimpia kaatumisia. Tänään meillä oli -18 astetta pakkasta, mutta sinne mä työnnyin. Ulos kävelemään.  Thermosukkahousut, fleecekerrasto, toppahousut ja talviulkoilutakki päälle ja menoks. Myöskin menossa mukana oli pipo, huppu ja paksu kaulaliina. Mutta voin sanoa, että oli huippu fiilis käydä vähän kävelemässä pidempää lenkkiä. Sports Trackerin mukaan matkaa tuli 2.3 km, mutta näin leikkauksen jälkeisessä mittakaavassa se on ihan kelpo matka. Aikaa mulla meni 30 min.

 Mulla on ihan kivat ulkoilumaastot. :)

 Ja siinähän siellä maastossa mennäänkin. :)

Muita liikuntoja on ollut joulun jälkeinen vesijuoksu ja kolme kertaa viikossa tehty lihaskuntojumppa. Tuon sauvakävelyn pyrin myös ottamaan mukaan viikkooni. Se on myöskin hyvä kuntoutumismuoto polvelle.

Ajattelin tämän vuoden teemaa: rentous, lempeys ja ahkeruus. Eiköhän näillä pääse jo aika pitkälle! :)